Tukiasemien radiotaajuisella sateilylla on haitallista vaikutusta ihmisen biologiaan
Teksti: Juhana Harju. Kuvassa: Matkapuhelinantenneja Café Caruselin katolla Helsingissä
Uudessa artikkelissa tarkastellaan, millaisia biologisia vaikutuksia on tukiasemien radiotaajuisella säteilyllä. Useissa tutkimuksissa on havaittu, että tukiasemien lähellä asuvien biologisissa markkereissa on epäsuotuisia muutoksia verrattuna niihin, jotka asuvat kauempana tukiasemista. Havainnot viittaavat siihen, että viralliset säteilyn raja-arvot ovat liian löysiä eivätkä suojaa riittävästi matalan intensiteetin säteilyn pitkäaikaisilta haitoilta. Artikkelin kirjoittaja Juhana Harju on tietokirjailija ja ravintoasiantuntija, joka on pitkään seurannut säteilyä koskevaa tutkimusta.
Langattoman teknologian räjähdysmäinen kasvu on johtanut siihen, että matkapuhelintukiasemia ja WiFi-tukiasemia on nykyään lähes kaikkialla kaupunkiympäristöissä. Samalla ihmisten altistuminen radiotaajuiselle säteilylle on moninkertaistunut.
Nykyiset viralliset säteilyn raja-arvot perustuvat säteilyn lyhytaikaisiin lämpövaikutuksiin, eivätkä ne ota huomioon pitkäaikaista, matalatehoista altistusta ja sen mahdollisia biologisia vaikutuksia. Se on herättänyt kasvavaa tieteellistä keskustelua siitä, voivatko tukiasemien tuottamat altistustasot vaikuttaa ihmisen biologiaan erityisesti silloin, kun altistus jatkuu vuosia.
Ruotsissa radiotaajuisen säteilyn mediaanitehotiheys oli kaupunkikeskustoissa vuonna 2017 noin 2 400 µW/m², kun maaseudulla vastaava arvo oli vain 16 µW/m². 5G‑verkkojen myötä radiotaajuinen säteily on kuitenkin voimistunut, ja nykyiset tasot erityisesti tiheästi asutuissa kaupunkiympäristöissä ovat näitä korkeampia (Hedendahl 2017).
Seuraavassa tarkastelen keskeisiä tutkimustuloksia, jotka koskevat tukiasemien läheisyydessä asuvien ihmisten biologisia markkereita — oksidatiivista stressiä, antioksidanttipuolustusta, kromosomipoikkeamia, immuunisoluja, tulehdusmarkkereita ja lipidien peroksidaatiota.
Oksidatiivinen stressi: keskeisin mekanismi
Oksidatiivinen stressi on noussut tutkimuksissa tärkeimmäksi mekanismiksi, jonka kautta matalan intensiteetin radiotaajuinen säteily vaikuttaa soluihin. Ukrainalaistutkija Igor Yakymenko kollegoineen laati vuonna 2016 laajan katsausartikkelin, jossa he kävivät läpi sata vertaisarvioitua tutkimusta radiotaajuisen säteilyn oksidatiivisista vaikutuksista eläviin soluihin.
Heidän tuloksensa oli hätkähdyttävä: peräti 93 tutkimuksessa sadasta havaittiin, että matalan intensiteetin radiotaajuinen säteily aiheuttaa merkittäviä oksidatiivisia vaikutuksia biologisissa järjestelmissä. Katsauksen mukaan nämä vaikutukset ilmenevät jo niinkin alhaisilla tehotiheyksillä kuin 1 000 µW/m² — tasolla joka on monta kertaluokkaa nykyisten lämpövaikutukseen ja lyhyeen altistukseen perustuvien säteilyn raja-arvojen alapuolella (Yakymenko 2016).
Endogeenisten antioksidanttien tasot heikkenevät tukiasemien lähellä
Oksidatiivisen stressin eräänä seurauksena on elimistön oman antioksidanttipuolustuksen heikkeneminen. Intialaisessa tutkimuksessa verrattiin 40 henkilöä, jotka asuivat alle 80 metrin päässä matkapuhelintukiasemista, 40 henkilön verrokkiryhmään, joka asui yli 300 metrin etäisyydellä tukiasemista (Zothansiama 2017).
Lähellä tukiasemaa asuneiden veriplasma-analyysit paljastivat, että heidän glutationipitoisuudet, katalaasiaktiivisuus ja superoksididismutaasin (SOD) aktiivisuus olivat merkittävästi alentuneita verrattuna niihin tutkittaviin, jotka asuivat kauempana tukiasemista – glutationi, katalaasi ja superoksidismutaasi ovat endogeenisia eli elimistön itsensä valmistamia antioksidantteja.
Samassa tutkimuksessa havaittiin lipidiperoksidaation kohonneen merkitsevästi tukiasemien lähellä asuneiden elimistössä, ja alentuneiden antioksidanttitasojen ja kohonneen radiotaajuisen säteilyn tehotiheyden välillä oli tilastollisesti merkitsevä yhteys.
Toisessa intialaisessa tutkimuksessa saatiin samansuuntaisia tuloksia. Siinä mitattiin matkapuhelinmastojen lähellä asuvien mangaanisuperoksididismutaasin (MnSOD) ja katalaasin entsyymiaktiivisuutta sekä lipidiperoksidaatiotasoja.
Matkapuhelinmastojen lähellä asuvilla havaittiin merkitsevästi alempi MnSOD-aktiivisuus, alempi katalaasiaktiivisuus ja kohonnut lipidiperoksidaatio verrattuna kontrolleihin. Merkille pantavaa oli myös, että antioksidanttigeenien (MnSOD ja CAT) polymorfismit vaikuttivat merkitsevästi fenotyyppiin. Se viittaa siihen, että geneettinen alttius voi muokata yksilön haavoittuvuutta radiotaajuisen säteilyn aiheuttamalle oksidatiiviselle stressille (Gulati 2018).
Vuonna 2024 julkaistussa tutkimuksessa verrattiin kolmea ryhmää: tukiasemien lähellä asuineita syöpäpotilaita, terveitä tukiasemien lähellä asuvia ja kaukana tukiasemista asuvia verrokkeja.
Tukiasemien lähellä asuvilla havaittiin merkitsevästi kohonnut kokonaisoksidanttistatus ja alentunut kokonaisantioksidanttikapasiteetti sekä muutoksia maksan entsyymitoiminnassa. Tutkijat päättelivät, että tukiasemien läheisyys voi vaikuttaa kielteisesti oksidatiiviseen stressitasoon ja maksan toimintaan (Ali Hadhod 2024).
Kromosomipoikkeamat: pysyviä vaurioita perimässä
Yksi huolestuttavimmista havainnoista koskee kromosomipoikkeamia, jotka ovat pysyviä genotoksisia muutoksia ja tunnustettuja syöpäriskin biomarkkereita. Pienessä saksalaistutkimuksessa verrattiin 12 henkilöä, jotka olivat asuneet yli viisi vuotta 75–160 metrin etäisyydellä tukiasemista, 12 henkilöön, jotka olivat asuneet 490–1 200 metrin etäisyydellä. Tutkimuksessa havaittiin, että kromosomaalisten poikkeamien kokonaismäärä oli merkitsevästi suurempi lähellä tukiasemia asuneilla (Gulati 2024).
Tutkimuksen tekijät totesivat, että havaitut ”erittäin merkitsevät erot kromosomipoikkeamissa yhdessä korrelaation radiotaajuisten signaalien kanssa vuosien altistuksen jälkeen viittaavat tukiasemasignaaleihin havaitun geneettisen epävakauden syynä.”
Intialaistutkimuksessa tukiasemien lähellä asuvilla puolestaan havaittiin myös merkitsevästi kohonnut mikrotumien esiintyvyys perifeerisen veren lymfosyyteissä verrattuna kontrolleihin. Mikrotumien katsotaan olevan varhainen syöpäriskin biologinen indikaattori, sillä niitä muodostuu kromosomivaurioiden seurauksena (Zothansiama 2017).
Immuunisolut reagoivat säteilyyn
Tuore helmikuussa 2026 julkaistu tutkimus toi merkittävää uutta tietoa radiotaajuisen säteilyn vaikutuksista immuunisoluihin. Siinä tutkittiin 50 henkilöä, jotka asuivat alle 60 metrin etäisyydellä tukiasemista, ja verrattiin heitä 51 henkilön verrokkiryhmään, joka asuivat yli 300 metrin päässä. Tutkimuksessa havaittiin, että voimakkaampi tukiasema-altistus nosti merkitsevästi absoluuttisia monosyyttimääriä — vaikutus oli verrattavissa tupakoinnin aiheuttamaan monosyyttitason nousuun. Lisäksi havaittiin muutoksia basofiileissä ja lymfosyyteissä. Lähes neljäsosalla korkean altistuksen ryhmään kuuluvista basofiilimäärät ylittivät kliiniset viiterajat. Huolestuttavaa on, että suurin osa niistä, joilla viitearvot ylittyivät, oli alle 30-vuotiaita (Laldinpuii 2026).
Nämä tulokset olivat seurausta altistustasoista, jotka olivat jopa vain sadasosa raja-arvoista. Tutkijat korostivat, ettei heidän tuloksiaan tule sivuuttaa, ja pitivät niitä ”tärkeänä kansanterveydellisenä huolenaiheena erityisesti lukuisille tukiasemien läheisyydessä asuville ihmisille ympäri maailmaa”.
Aiemmassa iranilaistutkimuksessa havaittiin tukiasemien lähellä asuvien 45 terveen henkilön verenkuvassa merkitsevästi alhaisemmat kokonaisvalkosolumäärät, hematokriittiarvot sekä monosyyttien, eosinofiilien ja basofiilien prosentuaaliset osuudet verrattuna kontrolleihin. Sytokiinien (IL-4, IL-10, IFN-γ) seerumitasoissa ei kuitenkaan havaittu merkitseviä eroja ryhmien välillä (Taheri 2017).
Lipidiperoksidaatio: solukalvojen vaurioituminen
Lipidiperoksidaatio — prosessi, jossa reaktiiviset happilajit hapettavat solukalvojen monityydyttymättömiä rasvahappoja — on yksi johdonmukaisimmin havaituista biomarkkereista tukiasemien lähellä asuvilla ihmisillä. Malondialdehydi (MDA), lipidiperoksidaation lopputuote, on keskeinen mittari tässä yhteydessä.
Sekä Zothansiaman että Gulatin johtamien tutkimusryhmien tutkimuksissa lipidiperoksidaatiotasot olivat merkitsevästi kohonneet lähellä tukiasemia asuneilla.
Schuermann kollegoineen raportoi katsausartikkelissaan, että eläintutkimuksissa 900–2 450 MHz:n taajuusalueella lipidiperoksidaatiomarkkerit (MDA) nousivat toistuvasti aivoissa, munuaisissa, kiveksissä ja veressä jopa alhaisilla SAR-arvoilla (0,01–0,6 W/kg) (Schuermann 2021).
Sokeroitunut hemoglobiini ja tyypin 2 diabeteksen riski
Radiotaajuisen säteilyn biologiset vaikutukset eivät rajoitu pelkästään oksidatiiviseen stressiin ja genotoksisuuteen. Saudiarabialaisessa tutkimuksessa selvitettiin tukiasemien tuottaman radiotaajuisen säteilyn yhteyttä sokeroituneeseen hemoglobiiniin (HbA1c) — pitkäaikaisen verensokeritasapainon biomarkkeriin — ja tyypin 2 diabeteksen riskiin nuorilla. Tutkimukseen osallistui 159 poikaa kahdesta eri koulusta, jotka sijaitsivat noin 200 metrin päässä tukiasemista mutta joissa mitatut radiotaajuisen säteilyn tehotiheydet erosivat toisistaan. Koulussa 1 mitattu tehotiheys oli 9,601 nW/cm² (925 MHz) ja koulussa 2 vain 1,909 nW/cm² — kummatkin hyvin kaukana virallisista säteilyn raja-arvoista (Meo 2015).
Tulokset olivat silti tilastollisesti merkitseviä: korkeammalle radiotaajuiselle säteilylle altistuneiden oppilaiden keskimääräinen HbA1c-arvo (5,44) oli merkitsevästi korkeampi kuin matalamman altistuksen ryhmässä (5,32). Tutkijat päättelivät, että matkapuhelintukiasemien tuottamalle korkeammalle radiotaajuiselle säteilylle altistuminen on yhteydessä kohonneisiin HbA1c-tasoihin ja tyypin 2 diabeteksen riskiin.
Havainto on kiinnostava myös mekanistisesta näkökulmasta: oksidatiivisen stressin tiedetään häiritsevän insuliinisignalointia ja haiman beetasolujen toimintaa, ja kohonnut reaktiivisten happilajien tuotanto voi johtaa insuliiniresistenssiin.
Stressihormonit ja välittäjäaineet saksalaiskylässä
Saksalainen tutkimus tuo mielenkiintoisen lisän tukiasemien biologisiin vaikutuksiin tarkastelemalla stressihormonien ja dopamiinin muutoksia pienessä kyläyhteisössä. Tutkimus toteutettiin Rimbachin kylässä Baijerissa, jossa asukkaiden verinäytteitä kerättiin ennen uuden GSM-tukiaseman käyttöönottoa ja sen jälkeen useaan otteeseen seuranta-aikana. Näin saatiin poikkeuksellisen hyvä “ennen–jälkeen”-asetelma, jossa kukin toimii omana kontrollinaan pitkäaikaisessa altistuksen muutoksessa (Buchner 2012).
Kun tukiasema otettiin käyttöön ja asukkaiden koko kehon altistus radiotaajuisella säteilylle nousi, stressijärjestelmän biomarkkereissa havaittiin johdonmukaisia muutoksia. Adrenaliinin ja noradrenaliinin pitoisuudet veressä kohosivat merkitsevästi ensimmäisten kuukausien aikana, mikä viittaa sympaattisen hermoston ja HPA-akselin krooniseen aktivoitumiseen. Samalla dopamiinitasot laskivat selvästi ja lasku säilyi pitkälle seuranta-aikana, eikä lähtötilanteen taso palautunut seurannan kuluessa. Myös fenyylietyyliamiinin (PEA) pitoisuus pieneni ajan myötä – sen tutkijat tulkitsivat merkiksi pitkäkestoisesta stressijärjestelmän epätasapainosta ja heikentyneestä hyvinvoinnin tunteesta.
Erityisen kiinnostavaa on, että muutokset olivat annos–vaste-tyyppisiä. Voimakkaammalle tukiaseman radiotaajuiselle säteilylle altistuneessa ryhmässä (noin kymmenistä useisiin satoihin µW/m²) hormonimuutokset olivat selvästi voimakkaampia kuin matalamman altistuksen ryhmissä, vaikka tehotiheydet jäivät reilusti virallisten raja-arvojen alle. Tutkijat päättelivät, että kyseessä on krooninen hermoendokriininen kuormitus, joka voi pitkällä aikavälillä lisätä sairastavuutta muun muassa sydän- ja verisuonisairauksien, masennuksen ja aineenvaihduntasairauksien suuntaan.
Metodologisesti tutkimus on vahva siinä mielessä, että käytössä oli toistomittausasetelma samassa väestössä ennen ja jälkeen tukiaseman käynnistymisen, ja mitatut biomarkkerit (dopamiini, adrenaliini, noradrenaliini, PEA) ovat kliinisesti relevantteja stressi- ja mielialajärjestelmän indikaattoreita. Toisaalta otoskoko on rajallinen ja kyseessä on yhden kylän kohortti, joten tuloksia ei voi suoraan yleistää väestötasolle ilman lisänäyttöä. Silti tutkimus nivoutuu hyvin yhteen muiden tukiasematutkimusten kanssa, joissa on havaittu autonomisen hermoston säätelyn muutoksia, unihäiriöitä ja lisääntynyttä oireilua vastaavilla tehotiheyksillä.
Johdonmukaisia havaintoja, mutta epävarmuutta jää
Espanjalainen biologi Alfonso Balmori julkaisi vuonna 2022 kattavan katsauksen, jossa hän kävi läpi 38 tutkimusta tukiasemien terveysvaikutuksista todellisissa kaupunkiympäristöissä. Tulokset olivat selkeitä: 73,6% tutkimuksista raportoi vaikutuksia. Radiotaajuusoireista (päänsärky, unihäiriöt, väsymys, keskittymiskyvyn heikkeneminen) raportoi 73,9% tutkimuksista, syöpävaikutuksista 76,9% ja biokemiallisista muutoksista 75,0%. Erityisen painavia ovat ne tutkimukset, joissa biologiset vaikutukset on todettu objektiivisilla biomarkkereilla — kuten verikokein tai kromosomianalyysein — sillä niihin eivät voi vaikuttaa nosebovaikutus tai psykologiset tekijät.
Kansainvälinen asiantuntijaryhmä ICBE-EMF julkaisi vuonna 2022 Environmental Health -lehdessä arvion, jonka mukaan Yhdysvaltain FCC:n ja kansainvälisen ICNIRP:n turvallisuusrajat perustuvat 1980-luvun tutkimuksiin ja oletuksiin, jotka ovat tieteellisesti vanhentuneita. Asiantuntijaryhmän mukaan oksidatiiviset vaikutukset, DNA-vauriot, sydänlihassairaudet, syöpäriskin kasvu ja neurologiset vaikutukset on dokumentoitu altistustasoilla, jotka jäävät nykyisten raja-arvojen alapuolelle. Se viittaa vahvasti siihen, että voimassa olevat raja-arvot eivät suojaa vuosia jatkuvan radiotaajuisen säteilyn vaikutuksilta.
Vaikka monet edelläkuvatut tutkimukset ovat otoskooltaan pieniä, niistä muodostuva kokonaiskuva on hälyttävän johdonmukainen: useat toisistaan riippumattomat tutkimusryhmät eri maista ovat raportoineet samansuuntaisia havaintoja tukiasemien lähellä asuvien ihmisten oksidatiivisen stressin lisääntymisestä, antioksidanttipuolustuksen heikkenemisestä, kromosomitason vaurioista ja immuunisolumuutoksista.
Nämä havainnot antavat vahvan biologisen perusteen nykyisten säteilyn raja-arvojen uudelleenarvioinnille ja varovaisuusperiaatteen soveltamiselle sijoitettaessa tukiasemia asuinalueille tai koulujen ja sairaaloiden lähelle. Lisäksi jokaisen olisi viisasta suosia omassa kodissaan kaapeloitua teknologiaa: USB- ja verkkokaapeleita, valokuitua ja VoIP-puheluita.
[Teknisiä ratkaisuja löytyvät alempana.]
Viitteet
Ali Hadhod S, Noory Fajer A. Effect of Mobile Phone Base Stations on Antioxidant and Oxidant Serum Levels: Possible Impact on Cancer Development. Asian Pacific Journal of Cancer Biology. 2024.
Balmori A. Evidence for a health risk by RF on humans living around mobile phone base stations: From radiofrequency sickness to cancer. Environ Res. 2022;214:113851.
Buchner K, Eger H. Changes of clinically important neurotransmitters under the influence of modulated RF fields – A long-term study under real-life conditions. Umwelt-Medizin-Gesellschaft. 24:pp. 44–57. 2011, (saksaksi).
Gulati S, Mosgoeller W, Moldan D et al. Evaluation of oxidative stress and genetic instability among residents near mobile phone base stations in Germany. Ecotoxicol Environ Saf. 2024;279:116486.
Gulati S, Yadav A, Kumar N et al. Phenotypic and genotypic characterization of antioxidant enzyme system in human population exposed to radiation from mobile towers. Environ Sci Pollut Res. 2018;25:4462-4477.
Hardell L, Carlberg M, Söderqvist F et al. (ICBE-EMF). Scientific evidence invalidates health assumptions underlying the FCC and ICNIRP exposure limit determinations for radiofrequency radiation: implications for 5G. Environ Health. 2022;21:92.
Hedendahl LK, Carlberg M, Koppel T, Hardell L. Measurements of Radiofrequency Radiation with a Body-Borne Exposimeter in Swedish Schools with Wi-Fi. Front Public Health. 2017 Nov 20;5:279.
Laldinpuii, Sailo L, Weller S, et al. Effects of exposure to nearby mobile phone base stations and mobile phone usage on human blood parameters. Electromagn Biol Med. 2026 Feb 6:1-20.
Meo SA, Alsubaie Y, Almubarak Z et al. Association of Exposure to Radio-Frequency Electromagnetic Field Radiation (RF-EMFR) Generated by Mobile Phone Base Stations with Glycated Hemoglobin (HbA1c) and Risk of Type 2 Diabetes Mellitus. Int J Environ Res Public Health. 2015;12(11): 14519-14528.
Schuermann D, Mevissen M. Manmade electromagnetic fields and oxidative stress — biological effects and consequences for health. Int J Mol Sci. 2021;22(7):3772.
Taheri M, Roshanaei G, Ghaffari J, et al. The effect of Base Transceiver Station waves on some immunological and hematological factors in exposed persons. Hum Antibodies. 2017;25(1-2):31-37.
Yakymenko I, Tsybulin O, Sidorik E et al. Oxidative mechanisms of biological activity of low-intensity radiofrequency radiation. Electromagn Biol Med. 2016;35(2):186-202.
Zothansiama, Zosangzuali M, Lalramdinpuii M, Jagetia GC. Impact of radiofrequency radiation on DNA damage and antioxidants in peripheral blood lymphocytes of humans residing in the vicinity of mobile phone base stations. Electromagn Biol Med. 2017;36(3):295-305.
Langalliset puhelinratkaisut:
Suomen Säteilyturvan jäseneksi
Aktivoidu sinäkin – tule mukaan huolehtimaan meidän kaikkien tulevaisuudesta
Liittymällä yhdistyksemme jäseneksi voit omalta osaltasi vaikuttaa turvallisemman tulevaisuuden luomiseen.
Voit myös liittyä pelkästään sähköpostilistalle ja auttaa meitä yhdistyksellemme tärkeitä asioita.
Me Suomen Säteilyturva ry:ssä kannatamme langallisia verkkoja ilman langattomia signaaleja. Olemme omistaneet erillisen sivun kouluille, sivuillamme kohta Koulut. Sivuillamme kohdista Terveys ja Tietomateriaali voit lukea langattomien signaalien vaikutuksesta terveyteen. Esim. teknisiä ratkaisuja löydät kohdasta Riskienhallinta. Videot-kohdasta löytyy informatiivisia videoita. Mitä viranomaiset ja valmistajat sanovat? Ota selvää esitteestämme.