Sähköherkkyyteni uusia oireita
Teksti: Christian Blom
Olen kertonut sähköherkkyydestäni aiemmin yhdistyksemme verkkosivustolla. Nyt esittelemme kaksi uutta kirjoittamaani artikkelia, tällä kertaa suomeksi. Ne on aiemmin julkaistu suomenkielisessä Sähköherkät ry:n Sähköpostia-lehdessä vuonna 2023. Emme käännä niitä ruotsiksi, vaan sen sijaan teen niistä ruotsinkielisen yhteenvedon ja esitän samalla muutamia uusia ajatuksia ja näkökohtia sähköherkkyydestä ja säteilystä.
Osa 2: Sähköherkkyyteni uusia oireita
Olen sairastanut sähköherkkyyttä varmuudella 20 vuotta, mutta ilmeisesti jopa lapsuudesta saakka. Lehtemme edellisessä numerossa kerroin sähköherkkyyteni kulusta. Lähdin liikkeelle kevään 2003 tapahtumista, jotka johtivat kohdallani räjähdysmäisen voimakkaaseen herkistymiseen ja sähköherkkyyden muodostumiseen – kaikki vain muutamassa kuukaudessa. Sähköherkkyyteni kehittyi silloin totaaliseksi, en sietänyt sähkömagneettisia kenttiä missään muodossa. Herkistyin myös äänille, matalapaineille, revontulille, kemikaaleille, homeille ja useille ruoka-aineille. Jouduin eristäytymään ja asuin monen vuoden ajan enemmän tai vähemmän ”metsässä”. Jäin sairaseläkkeelle, ja lopulta vuonna 2009 nielustani löytyi syöpää, joka oli levinnyt kaulan koko sille alueelle, jonka kohdalla olin pitänyt langattomia puhelimia silloin jo 15 vuoden ajan. Selvisin rajusta syöpähoidosta hengissä ja vähitellen pystyin palaamaan jonkinlaiseen arkeen, käymään teatterissa ja tavarataloissa. Noista ajoista lähtien käytän älypuhelinta aina varovaisesti, kaiuttimen avulla.
Olin onnistunut ”muokkaamaan” ympäristöäni kaupungissa, Helsingin Katajanokalla, Viking Linen laivojen läheisyydessä, siten että pystyin talvehtimaan siellä. Sähköherkkyys ei kadonnut. Jos vahingossakin pidin kännykkää suoraan korvalla sain yhä kovia kipuja ja tuntemuksia.
Viime vuosina olen alkanut oirehtia hieman uudella tavalla, etenkin kaupungissa. Sain muutama vuosi sitten vakavia suolisto-oireita, iho-ongelmia jotka osoittautuivat lopuksi psoriasikseksi ja muitakin oireita, jotka kaikki viittasivat auto-immuunisairauksiin. Myös vanha astmani ja allergiani pahenivat taas. Eri puolilla kehoa kehittyi myös entistä kovempia kiputiloja ja artroosia eli nivelrikkoa. Ja univaikeudet lisääntyivät jälleen kerran.
Joulu–tammikuussa 2022–23 sairastin useita flunssatauteja ja koronaa, ja jäi päälle jonkinasteinen ”long covid” – kaikki ennestään esiintyneet pikkuvaivat muuttuivat jatkuviksi ja entistä kovemmiksi.
On ollut vaikeaa yhdistää näitä vaivoja suoranaisesti säteilyaltistukseen. Jos puhutaan long covidista, miksei voisi puhua myös long-sähköherkkyydestä? Minulla on vahva tunne, että reagoin tänään sähkömagneettisiin kenttiin muulla tavoin kuin 20 vuotta sitten, jolloin tunsin kaikki lähialueen säteilyt heti hermostossani. Nyt kehoni reagoi enemmän viiveellä ja uusilla oireilla: lihas-ja nivelkivuilla, ihomuutoksilla, sokeritasapainon muutoksilla jne.
Tänä talvena vakavimpia oireita ovat olleet lihaskivut. Olen jatkuvasti etsinyt niiden esiintymisen
takaa ”lainmukaisuuksia”. Kipujen voimakkuus nimittäin vaihtelee jatkuvasti. Olen huomannut, että kivut lisääntyvät räjähdysmäisesti määrätyissä kauppakeskuksissa. Taustalla ei voi olla mikään muu kuin säteilykuormituksen massiivisuus. Kivut vähenevät tai häipyvät nopeasti kauppakeskusten ulkopuolella. Kipujani on kuluvan talven aikana myös tutkittu, ja kehossani on ilmennyt uusia alueita, joilla esiintyy artroosia. Olen kuitenkin pystynyt hiihtämään säännöllisesti koko talven ajan – kivuista huolimatta. Yleensä kivut helpottuvat Paloheinän laduilla.
Artroosin takana on tulehdustila. Se selittäisi, miksi juuri samoilla kehon alueilla tunnen sähkön vaikutuksen niin voimakkaasti. Tunsinhan 2000-luvun alussakin sähkön vaikutuksen erityisen voimakkaana sillä alueella, missä syöpäni kehittyi.
Kiputilani pahenee aina voimakkaiden matalapaineiden tai voimakkaiden revontulien aikana. Elämme tällä hetkellä varsin aktiivista kautta auringon syklisessä aktiivisuudessa – aivan kuten vuonna 2003, jolloin sairastuin. Seuraan usein aurinkotuulen nopeutta Auroras Now -nettisivustolla, ja olen vuosikymmenten jälkeen huomannut, että sähköherkkyyteni pahenee, jos aurinkotuulen nopeus ylittää 500 km/s.
Viime viikkojen aikana olen taas ottanut kirjastostani esille vanhoja sähköherkkyydestä kertovia kirjoja. Kirjat antavat minulle lohtua, kun huomaan, että sähköherkkyyteen liittyviä asioita on tiedostettu jo vuosikymmenten, jopa sadan vuoden ajan.
Kirjavinkkejä suomeksi ja ruotsiksi.
Osa 3: Kun sähköherkkyys iskee?
Tulin sähköherkäksi keväällä 2003, ja oirekuvani vain paheni koko sen vuoden, ja vielä seuraavan vuoden puolellakin. Olen kuvannut tätä tapahtumasarjaa Sähköherkät ry:n Sähköpostia-lehdessä useassa artikkelissa. Nyt kirjoitan jälleen yhden kuvauksen siitä, miten tämä herkkyys on kehittynyt kohdallani ja miten perheeni muut jäsenet ovat suhtautuneet asiaan. Kirjoitan tämän uuden artikkelin siksi, että tämä tauti, tai millä nimellä sitä kutsutaankin, aina saa uusia käänteitä. Ja jatkuvasti joudun pohtimaan, mikä tekijä milloinkin sai aikaan tilanteen pahenemisen tai parantumisen.
Sähköherkkyyteni ei ole lainkaan yksiviivainen tauti, jossa oireiden syy ja seuraus olisivat aina selvät ja helposti tiedostettavissa. Usein päin vastoin huomaan, että monet eri tekijät aiheuttavat uusia oireita. Usein on lähes mahdotonta löytää yksi selkeä laukaiseva tekijä.
Taudissa ja sen oireistossa on kuitenkin aina tuttuja piirteitä, tuttua kehityskaarta. Siksi en joudu enää paniikkiin, kun oireet taas iskevät pitkänkin tauon jälkeen. Ne ovat minulle tuttuja. Ja niin kauan kuin ne ovat tuttuja, en pelkää niitä – tiedän että ne vähenevät ja poistuvat määrätyissä olosuhteissa, ja pystyn jatkamaan elämääni.
Sähköherkkyyteni paljasti syövän
Näin on yleensä käynyt tähän mennessä, paitsi keväällä 2009, kun huomasin että määrätyt pahenevat oireet eivät lainkaan poistuneet, vaikka olin hankkiutunut suojaan säteilyltä. Samana keväänä minulla diagnosoitiin aggressiivinen kurkkusyöpä, vieläpä samalla puolella päätä, jolla olin toistakymmentä vuotta pitänyt puhelinta tai muuta langatonta laitetta. Syövän hoidossa kului koko loppuvuosi 2009. Sain sädehoitoa 35 kertaa ja sytostaatteja toista kuukautta. Paranin syövästä, ja samalla sähköherkkyysoireeni helpottuivat jossakin määrin. ne muuttuivat – eivät kadonneet kokonaan.
Olin toiminut Sähköherkät ry:ssä aktiivisesti heti vuodesta 2003 lähtien ja panin merkille, että moni muukin sähköstä herkistynyt potilas oli lopulta sairastunut syöpään. Monien muidenkin kohdalla
kävi niin, että sähköherkkyys vaimeni tai väheni syöpähoidon jälkeen, mikäli potilas oli näistä hoidois ta selvinnyt.
Ilmiön voi selittää kahdella tavalla. Ehkä langattomien laitteiden käytöstä oli aiheutunut syöpää,
jonka kehittyminen vei kauan, jopa toistakymmentä vuotta. Toinen mahdollinen selitys on, että potilas on jo ennestään sairastanut syöpää tai jotakin muuta vakavaa tautia, joka oireili koko ajan vakavammin sähköherkkyytenä. Tällöin sähköherkkyyden oireet ovat pikemmin merkki siitä, että jokin kehossamme on pahasti pielessä. Tutkimustulosten valossa on uskottavaa, että sähkömagneettinen säteily voi aiheuttaa syöpää mutta myös paljastaa syövän jo syntyneen.
Auttaako ”kognitiivinen terapia” sähköherkkyyteen?
Vai onko jokin pahasti pielessä ”sielussamme”? Sähköherkkinä joudumme jatkuvasti sietämään lääkäreiden epäilyjä tautimme olemassaolosta. Harvoin meille kuitenkaan sanotaan suoraan, että olemme hulluja tai mielisairaita, vaikka lääkärikunta valitettavan usein vihjailee epäsuorasti tähän suuntaan.
Olin itse viisi vuotta Allergiasairaalan tutkimuspotilaana ennen kuin kurkkusyöpäni löydettiin. Allergiasairaalan lääkärit suorittivat jatkuvasti uusia tutkimuksia, joissa yritettiin ottaa selville, oliko sähköherkkyyteni todella olemassa. Jouduin muun muassa HUS:n psykiatrisen klinikan kuukausia kestäneisiin tutkimuksiin. Lopulta todettiin, ettei psyykessäni löydy mitään erityisen ”poikkeavaa”. Kuitenkin tiedämme, että meitä sähköherkkiä on julkisella puolella yritetty ”hoitaa” vain psykiatrisin keinoin.
Kognitiivinen terapia on ainoa meihin sovellettu hoitokeino. Lääkäreiden tavoitteena on totutella
meidät pois sähkön ja säteilyn haittoja koskevasta ”harhauskostamme”. En tunne yhtään sähköherkkää, joka olisi parantunut saatuaan kognitiivista terapiaa.
Onko sähköherkkyys neurologinen tauti ?
Olen joskus ollut taipuvainen uskomaan, että sähköherkkyyteni takana on jokin neurologinen, vielä keksimätön tauti tai oireisto. Useimmat neurologiset taudit kuitenkin etenevät kumulatiivisesti aina vain pahemmiksi. Näin kehittyvät MS-tauti, ALS, Parkinsonin tauti jne. Sähköherkät kuten minä kuitenkin kertovat usein, että neurologiset oireemme helpottuvat huomattavasti, kun poistumme sähkömagneettisista kentistä tai suojaudumme paremmin, syömme terveellisemmin ja elämme paremmin. Sähköherkkyysoireemme saattavat yhtenä päivänä tuntua tosi tappavilta, mutta seuraavana päivänä voimme taas mainiosti.
Sähköherkkyydessä biologisia muutoksia kehossamme
Sähköherkkyyttä tutkivat tiedemiehet ja lääkärit kautta maailman ovat koko ajan paremmin ja täsmällisemmin pystyneet kuvamaan sähköherkkyyden vallitessa tapahtuvia biologisia muutoksia kehossamme. Useat lääketieteen professorit ja tutkijat ovat voineet todeta, että sähköherkkyyteen liittyy mittavia biologisia muutoksia kehossamme. Lääketieteilijät eivät kuitenkaan ole onnistuneet määrittelemään sähköherkkyyttä varsinaisena tautina. Sen sijaan on voitu todistaa melkoisella tilastollisella varmuudella, että altistuksesta sähkömagneettisille kentille on voinut kehittyä syöpää ja monia muita vakavia tauteja.
Olen itse sairastanut sähköherkkyyttä nyt 21 vuotta. ”Tautini” on koko ajan muuttanut muotoa ja
saanut alati uusia piirteitä. 5G aiheuttaa mielestäni uudentyyppisiä oireita, etenkin lihas- ja nivelkipuja. Mutta samanaikaisesti olemme kaikki käyneet läpi koronapandemian. Suuri osa meistä on ottanut rokotteita. Merkittävä osa meistä on sairastanut ”pitkän koronan” oireita, ja niin aivan varmasti minäkin. Jälleen on mahdotonta sanoa, mikä kyseisenä aikana aiheutti muutoksen sähköherkkyyteni oirekuvastossa: 5G, korona, koronarokotteet, pitkä korona vai jokin muutekijä. Tai kenties kaikki yhdessä.
Sähköherkkien lähiomaisten tuska
Viime aikoina joukossamme on puhuttu paljon siitä, miten lähiomaisemme ovat reagoineet, kun sairastuimme sähköherkkyyteen. Kysymys on olennainen. Kun itse sairastuin 21 vuotta sitten, sähköherkkyys oli melko uusi asia, ja mediat suhtautuivat asiaan jopa suurella mielenkiinnolla. Sähköherkkyydestä kirjoitettiin paljon lehdissä ja uutisoitiin TV:ssä ja radiossa. Omalla kohdallani perheeni kesti sairastumiseni pahimmat vuodet kohtalaisen hyvin. Meillä oli siihen aikaan kaksi teini-ikäistä lasta, ja olin naimisissa, kuten edelleen olen. Tilanteemme oli tietysti raju ja äärimmäisen rasittava. Asunnossamme ei juuri käytetty lamppuja, telkkaria ei voinut katsoa eikä tietokonetta käyttää. Jääkaappi oli kytkettävä pois päältä, ja ruoat pidettiin parvekkeella. Lasten ystävät suhtautuivat todella hienosti asiaan ja sulkivat kännykkänsä aina meille tullessaan.
Kävin siihen aikaan läpi viisivuotista psykoterapiaa selvitäkseni taudin aiheuttamasta rasituksesta
ja traumasta. Ehkä terapia helpotti myös perhetilannetta. En muista enää tarkasti. Osittain olen joutunut tietoisesti unohtamaan kaikkein pahimmat vuodet.
Perheemme on kuitenkin loppujen lopuksi selvinnyt melko hyvin. Osittain tämä johtuu siitä, että olemme asuneet aina kuusi kuukautta vuodessa maalla sähköttömässä mökissä. Juuri nyt, kun kirjoitan tätä tekstiä lokakuun puolessavälissä, valmistaudumme taas muuttamaan talveksi kaupunkiin. Pelkään tätä muutosta aina vain enemmän. Kaupungissa langaton säteily on nykyään entistäkin rajumpaa.
Uskon vakaasti, että perheen pysyminen koossa auttoi minua ratkaisevasti, kun minun täytyi opetella elämään sähköherkkänä. En olisi kestänyt tilannetta, jos olisin joutunut lähtemään yksin evakkoon. ■
Haluatko auttaa muita ymmärtämään säteilyn riskejä ja sitä, kuinka he voivat suojella itseään ja lapsiaan?
Haluatko jakaa omia kokemuksiasi? Vai tunnetko jonkun, jolla on hyvä tarina? Voit tehdä sen omalla nimelläsi, nimimerkillä tai täysin nimettömästi. Lähetä viestisi osoitteeseen posti [at] sust.fi, niin otamme sinuun yhteyttä ja keskustelemme jatkotoimista.
Me Suomen Säteilyturva ry:ssä kannatamme langallisia verkkoja ilman langattomia signaaleja. Olemme omistaneet erillisen sivun kouluille, sivuillamme kohta Koulut. Sivuillamme kohdista Terveys ja Tietomateriaali voit lukea langattomien signaalien vaikutuksesta terveyteen. Esim. teknisiä ratkaisuja löydät kohdasta Riskienhallinta. Videot-kohdasta löytyy informatiivisia videoita. Mitä viranomaiset ja valmistajat sanovat? Ota selvää esitteestämme.
Vinkki: Sammuta tarpeettomat lähettimet, kun et käytä niitä! Tavalliset puhelut ja tekstiviestit toimivat ilman mobiilidataa, wifiä ja bluetoothia. Lue lisää.
Vinkki:
Kodeissa suosittelemme ehdottomasti WLAN-tukiaseman sammuttamista yöksi jo unen laadun takia. Suosittelemme WLANin sijasta Ethernet-kaapelipohjaista lähiverkkoa. Muista kytkeä Wi-Fi pois päältä sekä reitittimestäsi että tietokoneestasi/tablettistasi.
Valitettavasti kaikissa reitittimissä ei ole Wi-Fi on/off-painiketta. Jos voit elää ilman Wi-Fi-yhteyttä, asiantuntija voi säätää Wi-Fi-toiminnon kokonaan pois päältä. Lue lisää.
Vinkki:
Suosittelemme VoIP-puhelimen tai USB-johdollisen mikrofonikaiuttimen (”Jabra-kiekon”) käyttöä internet-puheluissa pitkien kännykkäpuheluiden sijaan. Myös perinteinen kotipuhelin toimii hyvin. Se voidaan liittää verkkoon VoIP-verkkosovittimen avulla. Lue lisää.
Suomen Säteilyturvan jäseneksi
Aktivoidu sinäkin – tule mukaan huolehtimaan meidän kaikkien tulevaisuudesta
Liittymällä yhdistyksemme jäseneksi voit omalta osaltasi vaikuttaa turvallisemman tulevaisuuden luomiseen.
Voit myös liittyä pelkästään sähköpostilistalle ja auttaa meitä levittämään yhdistyksellemme tärkeitä asioita.